Esittely

Nimeni on Mari Kaukanen ja olen noin kolmekymppinen nainen Pirkanmaalta. Asun mieheni, meidän heinäkuussa 2021 syntyneen tyttären ja kahden koirani kanssa vanhassa rintamamiestalossa Tampereen Hakametsässä, jonka kellarikerroksessa sijaitsee myös toimitilani.

Ajatus koirahieronnasta lähti liikkeelle omien koirieni kautta. Halusin oppia huoltamaan omat koirani paremmin ja oppia lisää koirien hoidosta, fyysisestä treenaamisesta, anatomiasta ja fysiologiasta. Koirahieronta opinnot avasivat todellakin silmäni.

Valmistuin Tampereen koirahierojakoulusta kesällä 2013. Opinnot kestivät 10 kuukautta ja niiden laajuus oli 30 op. Koirahierojaopinnot suoritettiin monimuotoisesti. Lähiopetusta oli 400 tuntia, yleensä perjantaisin ja lauantaisin. Muuten opiskelu tapahtui etätehtävinä kotona. Opinnoissa käytiin läpi laajasti koiran anatomia ja fysiologia sekä opeteltiin erilaisia hierontatekniikoita ja menetelmiä. Opintoihin kuului myös 100 h projektikoirien hierontaa. Yhteensä opiskeluun kuului 800h. Opettajana Tampereen Koirahierojakoulussa toimi koirahieroja Päivä Kilponen. Koululla kävi luennoimassa muun muassa eläinlääkärit Pipsa Lampinen ja Johanna Virtanen, osteopaatti Leena Piira, MMM agronomi Riitta Kempe sekä useat aiemmilta vuosikursseilta valmistuneet koirahierojat.

Perustin oman yrityksen 1.5.2013 ja toimin nimellä Koirahieroja Mari Kaukanen. Hieron koiria kotonani Tampereen Hakametsässä ja teen kotikäyntejä Tampereen seudulla.

Toukokuussa 2016 suoritin näyttötutkinnon pieneläinhoitaja, osaamisalana koirahieroja. Tarkoituksenani on jatkuvasti päivittää osaamistani ja kouluttautua lisää. Syksyllä 2017 kävin Biomekaniikka 1- kurssin Jaana-Kaisa Timosen opissa. Alkuvuodesta 2018 suoritin Faskiamanipulaatio (VFM Stecco) level 1- kurssin, jossa opettajina toimivat Tuulia Luomala ja Mika Pihlman. Syksyllä 2018 suoritin faskiamanipulaatio level 2- kurssin. Vuonna 2019 suoritin Jaana-Kaisa Timosen opissa biomekaniikka 2-kurssin, jossa perehdyttiin rangan mobilisaatio ja traktio hoitoihin.

Muu koulutukseni ja ammattitaitoni: ylioppilas 2007, tarjoilija 2010.


Oma koirataustani:

Koko lapsuuteni haaveilin omasta koirasta ja lueskelin koirakirjoja. Ensimmäisen koirani sain kuitenkin vasta 17- vuotiaana. Se oli pinseri-uros Dani. Dani on tähänastisen elämäni vaikein koira ja opetti minulle paljon. Dani eli melkein 13-vuotiaaksi. Se lopetettiin sydämen vajaatoiminnan vuoksi alkuvuodesta 2018. Vuonna 2010 minulle tuli ensimmäinen dobermannini Armi, jonka kanssa minun oli tarkoitus tutustua eri harrastuslajeihin. Armi oli tullessaan hyvin tapakasvatettu 2-vuotias narttu. Armi kerkesi olla minulla vain vuoden, kun sillä todettiin luusyöpä ja se jouduttiin lopettamaan. Armin jälkeen oli selvää, että seuraavakin koira olisi dobermann.

Dobermann- narttu Oona (HK3 JK1 TK1 BH MH LT Way Out West Emerald) tuli minulle loppuvuodesta 2013. Elämäni koira. Oonan kanssa harrastettiin tavoitteellisesti palveluskoiralajeista hakua, jälkeä ja etsintää, sekä omaksi iloksi talvisin tokoiltiin. Oona jouduttiin lopettamaan syyskuussa 2021 revenneen ristisiteen vuoksi. Pohdin pitkään leikkauksen ja eutanasian välillä ja päädyin Oonalle varmasti parhaimpaan ratkaisuun.

Danin poismenon jälkeen miesystäväni ehdotti, että voisimme hankkia toisen koiran, jonkun pienemmän koiran. Sopivaa rotua etsittäessäni törmäsin pieneen sileäkarvaiseen portugalinpodengoon. Kävin tutustumassa muutamiin yksilöihin ja Titon kasvattajan luona tutustuin Bemiin eli Titon emään ja totesin, että tästä nartusta haluan pennun. Niinpä heinäkuussa 2018 kotiutui Tito. Tito eli Sinacria Hello Mary Lou on totisesti täyttänyt pienen koiran paikan. Titon kanssa harrastan agilityä ja vinttikoirien juoksulajeja. Tito on Suomen muotovalio ja yhtä maastojuoksusertiä vaille käyttövalio. Tokoa treenaillaan omaksi iloksi.

Oonan poismenon jälkeen meille saapui ruskea dobermann-narttu Eeva. Eeva on syntynyt 6.10.2021 ja se on samalta kasvattajalta kuin Oonakin. Tiesin jo keväällä, että on tulossa itseäni kiinnostava dobermann pentue syksyllä, mutta ajatus kolmesta koirasta vauvan kanssa ei houkutellut. Oonan lähdön jälkeen otin yhteyttä kasvattajaan ja kyselin varaustilannetta ja niinhän siinä sitten kävi, että pentu kotiutui marraskuun lopussa. Ihan näin pikaisella aikataululla ei ollut tarkoitus koiraa ottaa, mutta Eeva on oikein mainio pakkaus.

Kuva: JerisoPhoto